Everyday Women: Andrea Bunod kertoo itseluottamuksen parantamisesta

Andrea Bunod on mukana Everyday Women -yhteisössä. Tämän kesän aikana julkaistavassa sarjassa pääsee ääneen 24-vuotias pariisilainen, joka kertoo näkemyksiään valon ja rakkauden kaupungista sekä rehellisen tarinan nuoren, plus-kokoisen naisen elämästä.

Olen Andrea, 24-vuotias ranskalainen sairaanhoitaja, ja muutin Pariisiin reilu vuosi sitten. Kuvailen itseäni ikuiseksi tutkimusmatkailijaksi ja ruoan ja taiteen ystäväksi, joten nämä puoleni näkyvät luonnollisesti kirjoituksessani. Olen myös sitä, mitä yhteiskunta kutsuu plus-kokoiseksi naiseksi.

Minusta tuntuu, että kaikkien naisten on aika omaksua ja löytää sisäisen voimansa, riippumatta asuinpaikasta, kehonmuodosta, olotilasta tai elämänvaiheesta.

Monet pienet arkiset asiat voivat auttaa sinua parantamaan itseluottamustasi. Niitä voivat olla esimerkiksi spontaani tanssi olohuoneessa, rohkeus käyttää huulipunaa, jota olet jo pitkään halunnut kokeilla tai vaikkapa itsesi hemmottelu hyvällä aterialla ja elokuvalla.

Pienten tekojen lisäksi on kuitenkin tärkeää myös ymmärtää, miten itseluottamusta voi parantaa pidemmällä aikavälillä. Tässä blogipostauksessa kerron millaiset asiat ovat auttaneet minua parantamaan itseluottamustani pitkällä aikavälillä..

Pitkänä pluskokoisena tyttönä teini-ikä ei ollut minulle helpointa aikaa. Vuosien mittaan olen kuitenkin osannut tehdä siitä oman vahvuuteni.

Pikkukaupungin ranskatar lainahöyhenissä

Vartuin keskikokoisessa kaupungissa Etelä-Ranskassa. Teini-iässä tunsin itseni hieman erilaiseksi muihin ikäisiini verrattuna. Olin aina muita pidempi ja kurvikkaampi, ja siten erotuin helposti joukosta. Vielä silloin en ymmärtänyt, että se voisi olla vahvuuteni.

Nuorempana minun oli vaikeaa sietää muiden toisinaan jopa päällekäyviä katseita. Joissakin paikoissa, kuten vaatekaupoissa, tunsin erityisen vahvasti, etten kuulunut joukkoon. Monista teini-ikäisille tarkoitetuista kaupoista ei löytynyt kokoani (pituudelta ja vyötärönympärysmitalta), minkä vuoksi minun oli etsittävä vaatteeni naisten osastolta.

Pukeuduin jo 13–14-vuotiaana kuin nuori nainen. Siten minulla oli myös loistava tekosyy lainata äitini vaatteita. Tämä oli ensimmäisiä merkittäviä askelia itseluottamukseni parantamisessa. Pukeutuessani naisten vaatteisiin tunsin itseni tärkeäksi ja aikuiseksi. Minua kohdeltiin ikäistäni vanhempana, minkä ansiosta aloin myös nähdä itseni niin, mikä taas paransi itseluottamustani.

Vaatteeni tavallaan puhuvat sanattomasti puolestani sen kautta, millaiseksi ne saavat oloni tuntumaan. Käytän vain vaatteita, jotka saavat minut tuntemaan itseni itsevarmaksi ja kauniiksi. Minulle on erityisen tärkeää, että tunnen itseni vaatteissani itsevarmaksi.

Sairaanhoitajan syndrooma

Nuoruudessani olin aina ystäväporukkani äitihahmo. Pidin huolta ystävistäni ja minulle saattoi soittaa vaikka keskellä yötä oman olon helpottamiseksi. Ystävien luottamuksella oli merkittävä rooli itseluottamukseni parantumisessa jo varhain, sillä se opetti minulle, että olen toisten luottamuksen arvoinen.

Sairaanhoitajana olen tottunut huolehtimaan muista, mutta yleensä ihmiset luottavat minuun ammattitaitoni vuoksi. Opintoihini panostaminen ja niissä menestyminen saivat minut luottamaan itseeni päivä päivältä enemmän. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi itseluottamukseni parani entisestään saadessani olla osa työyhteisöä ja huolehtia potilaista.

Työni sairaanhoitajana on minulle hyvin tärkeää – se on ollut haaveammattini 13-vuotiaasta asti. Työni vaativuudesta huolimatta, olen jatkuvasti vaikuttunut, miten monia asioita voisin työssäni tehdä. Tällä hetkellä työskentelen naisten psykiatrisessa yksikössä, mutta voisin työskennellä myös esimerkiksi sairaaloissa, kouluissa, päiväkodeissa tai vaikkapa yrityksissä. Uskon myös, että työni vaihtelevuuden takaama laaja osaaminen auttaa entisestään itseluottamukseni parantamisessa.

Kohti tuntematonta

Viimeiseksi haluaisin puhua myös siitä, miten tärkeää on tehdä asioita, joita et olisi koskaan voinut kuvittelevasi tehdä. Mahdottomana pitämiesi tavoitteiden saavuttaminen on erinomainen tapa parantaa itseluottamusta. Tein itse vastikään asioita, joita en olisi koskaan voinut kuvitella tekeväni – vain siksi, etten ymmärtänyt omia vahvuuksiani.

Ensiksikin muutin muutama vuosi sitten itselleni täysin uuteen ympäristöön: kauniiseen Pariisiin. Jätin elämäni hiljaisessa Etelä-Ranskan kaupungissa muuttaakseni pääkaupunkiin. Isoon kaupunkiin muuttaminen oli minulle merkittävä päätös, jonka toteuttaminen vaati paljon itseluottamusta. Se on kuitenkin ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Toiseksi osallistuin Zizzin upeaan tapahtumaan. Minut ja viisi muuta rohkeaa ja kaunista naista kutsuttiin kuvauksiin ja haastatteluihin, joiden kautta tuotiin esille ’’Everyday Women’’ -naisten kauneutta ja aitoutta. Matkustin Tanskaan osallistuakseni tapahtumaan muiden eri kulttuurista tulevien naisten kanssa. Tämä olisi hyvin voinut pelottaa ja ahdistaa minua, mutta näinkin sen upeana mahdollisuutena ja seikkailuna.

Onneksi luotin itseeni tämän seikkailun suhteen, sillä se lisäsi rohkeuttani ja itseluottamustani entisestään.

Just do it -mentaliteetti

Kaiken kaikkiaan, itseensä tutustuminen, läheisten tuki, inspiroiva työ, itselle saavuttamattomien tavoitteiden saavuttaminen ja itsevarmuutta tuovat vaatteet ovat tärkeimpiä tekijöitä itseluottamuksen parantamisessa.